Maalaisjärjellä ja – tunteella

Tämä bloggaaminen on kyllä muuttunut melko satunnaiseksi, mutta kun ei vaan jaksa keskittyä pysähtymään ja miettimään juttuja. Tuntuu, että aika vaan menee… Olen kyllä yrittänyt pysähtyä edes silloin tällöin nautiskelemaan ihan liian lujaa kiitävästä kesästä, mutta on se vaikeaa.

Mutta tiedättekös mikä tänään alkaa? No LOMA!!! Kesäloma. Ja taitaa olla elämäni ensimmäinen kesällä vietetty kesäloma. Kovinkaan monia lomia ei meikäläiselle ole päässyt kertymään kun olen aina ollut pätkätöissä ja uusi työ on alkanut aina ennenkun on lomia päässyt pitämään. Nyt on lomaa. Täydet päivät! Pidän niistä kolme viikkoa, jotta talvelle jää sitten vielä yksi viikko. Pääsee reissuun ehkä mahdollisesti kun lätäkkö on vuosihuollossa joulukuun alussa. =)

Kyllä ei tule loma päivääkään liian aikaisin. Tuossa touko-kesäkuussa oli hetkiä, jolloin  tuntui että jokainen päivä asiakaspalvelussa on liikaa ja kaikki ihmiset oli maailman eniten ärsyttäviä. Toki tiedostin, että peiliin katsoessa olisi ongelmakin paljastunut, mutta minkäs teet. Kun ketuttaa niin ketuttaa. Aina ei vaan jaksa. Onneksi tilanne ja mielentila hiukkasen helpotti ja tänään on jo hymy herkässä. Kai nyt… =) Huomenna on vielä ilta/yövuoro edessä Suvirannassa mutta se on sellaista harrastetoimintaa enemmänkin, ei sitä työksi voi sanoa. Kiva verestellä vähän muistoja kaljanlaskemisen sarallakin aina silloin tällöin.

Tytöt lähtee isälleen tänään kahdeksi viikoksi enkä voi sanoa olevani siitä kovinkaan iloinen syystä sekä toisesta. Onneksi mun ei tarvitse kotona mököttää sitä kahta viikkoa vaan me pakataan kamppeet ja lähdetään ihmettelemään Kroatiaa. Lennetään Splitiin, josta napataan auto alle ja ajellaan Plitvicen luonnonpuistoon lähelle Bosnia-Hetzegovinan rajaa. Plitvicessä odotamme näkevämme jotain tällaista:

Plitvicessä ollaan yö ja sitten ajellaan Opatijaan, joka on meidän tukikohta parin päivän ajan. Opatija näyttää tältä:

Sieltä tehdään päiväreissu Poreciin ja Pulaan:

Opatijan jälkeen heilahdetaan Sibenikiin josta piipahdetaan Krkan kansallispuistossa:

Ja sitten jatketaan takaisin Splitiin. Sieltä vielä yksi poikkeaminen läheiselle Hvarin saarelle:

Ja loppuloma relaillaan Splitissä. Kaiken kaikkiaan 9 päivää ja kartassa näkyvä n. 1000 kilsan Ajoreitti olisi tavoitteena.

Kun tullaan kotiin niin neiditkin saapuu ja olisi viikon verran yhteistä lomaa vielä. Jotain voisi keksiä, ehkäpä visiitti Korkeasaareen tms. Elokuun puolivälissä isommalla neidillä alkaa sitten uudet tuulet kun Anna Tapio kutsuu. Ja mulla hirmuinen reenaus kun elokuun vika viikonloppu on Helsinki City Triathlon. En oikeastaan tajua, miksi moiseen lupauduin mukaan kun työporukka kyseli neljänneksi lähtijäksi. Inhoan uintia, pyöräilykään ei oikein ole mun juttu… Ainoa mikä toimii on juokseminen. Ja hirvittää että mitä jos en jaksakaan vetää koko settiä läpi. Matkat yksittäin ei ole pahat, 300 m uintia, 10 km pyöräillen ja 3 km juosten, mutta niiden yhdistäminen… voi pojat!! Kai se on jotain masokismia tämäkin, itsensä rääkkääminen. Voi olla kyllä siisti fiilis jos/kun maaliin asti selviän.

Sen verran vielä urkkailujuttua että nyt kesän ajan on toi ryhmäliikkuminen ollut vähän vähemmällä. Muutaman hassun kerran olen käynyt pumpissa ja combatissa mutta muuten liikkuminen on ollut ulkopainotteista eli siis juoksemista. Se onkin mennyt ihan mukavasti eteenpäin, eilen taittui 15,8 km ihan puolihuolimattomasti ja tiistain pumpissa puhkipoikki rääkätyillä reisillä. Avainsana on riittävän matala sykealue!!!

Mahtavaa heinäkuuta kaikille, mä lähden nyt lomalle!!!

Puspus, Tiia