Maalaisjärjellä ja – tunteella

Tässä on viime päivinä tullut mietittyä sellaista asiaa, kuin että minkälainen olisi sellainen kunta, jossa todella haluaisin asua. Ehkä se kuvastaa jollakin tavalla myös niitä asioita, jotka itselleni ovat tärkeitä ja joiden puolesta haluan asioita ajaa. Tässäpä listaus ehkä lapsellisenkin ”utopiakunnan” ominaisuuksista, tiedostan kyllä, että listani vaatisi melkoisen vauraan kunnan… Lista saattaa päivittyä kun muutaman päivän tässä vielä myssyttelen asiaa… =).

1. KUNNAN TERVEYDENHUOLLON PALVELUT OVAT KUNNOSSA JA KAIKKIEN SAATAVILLA.

Esimerkiksi perusterveydenhuollon vuoksi ei tarvitse ajaa toiseen kaupunkiin. Lääkärin tai hoitajan vastaanotolle pääsisi helposti, kun hoitajia ja lääkäreitä olisi tarpeeksi. Palvelu olisi ammattimaista ja asiakkaan huomioonottavaa – ei siis pelkkää resepti ja sairauslomalappu kouraan ja terve -meininkiä. Lääkäreiden aika ei menisi saneluiden purkamiseen ja kaiken raportoimiseen vaan sitä varten olisi tarpeellinen määrä toimistotyöntekijöitä – jotka tarvittaessa voisivat toimia esim. avustavissa töissä. Kunnalliseen hammaslääkäriin pääsyä ei tarvitsisi odottaa vuotta. (Eikä tarvitsekaan. Yleensä hammasongelmat äityvät akuuteiksi alle vuodessa, joten akuuttipäivystykseen pääsee aiemminkin…)

2. KUNNAN KOULUT OVAT TURVALLISIA JA OPETUS LAADUKASTA

Kouluissa ei ole hometta. Koulukiusaamiseen puututaan välittömästi. Erityishuomiota tarvitseville luokille on riittävä määrä avustajia takaamaan pätevän erityisopettajan jaksamista ja auttamaan lapsia kokemaan onnistumisen tunteita. Lasten oppimistyylit otettaisiin huomioon luokkajakoja tehdessä esim. eskarissa tehtävillä oppimistyylitesteillä. Lasten erityisosaamiset ja piirteet otettaisiin huomioon ja lapsia kuunneltaisiin. Ja niitä kurinpidollisia keinoja olisi ”hiukkasen” enemmän kuin vain sanalliset keinot, enkä nyt silti tarkoita mitään piiskanhakemisia.

3. VANHUSTEN ELÄMISEN LAATU VARMISTETTAISIIN

Kotona asumista tuettaisiin mahdollisimman paljon; kotiavustajat, kotihoitajat, ruokapalvelu toimisivat hyvin ja ajan kanssa eikä vain pakollisten töiden osalta. Olisi aikaa ja halua jutella yksinasuvan kanssa, ulkoiluttaa ja välittää. Vanhat pariskunnat pyrittäisiin pitämään yhdessä mahdollisimman pitkään ja heille taattaisiin paikat samassa vanhainkodissa, mikäli siihen pisteeseen tultaisiin. Vanhainkodeissa vanhuksia hoitaisivat motivoituneet hoitajat, joita olisi riittävästi. Vanhainkodit olisivat kodinomaisia paikkoja, joissa kannustettaisiin omatoimisuuteen ja olisi virikkeitä.

4. PERHETUKI, NUORISOTYÖ JA LASTENSUOJELU TOIMISIVAT KUNNOLLA

Tilapäisistä ongelmista ja vaikeuksista kärsivillä perheillä olisi matala kynnys hakea apua. Sosiaali-ihmisiin saisi oikeasti yhteyden ja heillä oikeasti olisi resursseja paneutua ihmisten auttamiseen. Nuorisolle olisi omat tilansa, joissa viettää aikaa ja joissa riittävä määrä nuorisotyön tekijöitä olisi käytettävissä. Lastensuojelun työmäärä olisi vähäinen, kiitos ensin mainittujen tahojen aktiivisen ennaltaehkäisevän toiminnan. Ja lastensuojelulla olisi oikeasti keinoja ja mahdollisuuksia puuttua asioihin, tutkia niitä kunnolla ja arvioida avun tarve.

5. KUNTALAISIA KANNUSTETTAISIIN LUOMAAN JA TEKEMÄÄN OMA ONNENSA

Yrittämiseen löytyisi apua ja tukea, etenkin heille ketkä harkitsevat uuden yrityksen perustamista tai ovat juuri perustaneet sellaisen, kuntarajoista riippumatta. Työllistävät toimet olisivat työnhakijan huomioon ottavia ja oikeasti toteutettavia eikä vain kurssilta toiseen juoksuttamista tai luukulta toiselle pompottamista. Sosiaalitoimi käyttäisi enemmän aikaa asiakasta kohden ja miettisi tarkkaan, mitä ja keitä tukee ja kuinka kauan ja millä summilla; tasapuolisuus olisi kunniassa. Samaan aikaan ei yhdelle ostettaisi autoa ja toiselta kiellettäisi toimeentulotukea vaikka tiedetään, että ensin mainittu ei hoida asioitaan ja toinen on juuri pääsemässä kiinni työelämään, mutta tarvitsee tilapäistä tukea. Positiivinen ”persuksellepotkinta” kuuluisi toimenkuvaan. Kuntouttamissuunnitelmat ja päihdehuoltoon ohjaaminen toimisivat.

6. KUNNAT SAISIVAT ITSE VAIKUTTAA OMAAN OLEMISEENSA JA KUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ TOIMISI

Ne kunnat, joilla on todelliset mahdollisuudet toimia itsenäisinä, voisivat itse päättää omasta yhdistymisen tarpeestaan lähikuntien kanssa. Mikäli peruspalvelut pystytään laadukkaasti tuottamaan ilman pysyviä taloudellisia ongelmia niin pääkaupungista käsin ei pakotettaisi liittymään naapurikaupunkiin. Kuntien välinen yhteistyö olisi kaikille osapuolille tasapuolista ja pyrkisi ainoastaan yhteen asiaan; kuntalaisten hyvinvointiin. Yhteistyö voi perustua taloudellisiin, tuotannollisiin tai vaikka demografisiin syihin, mutta sitä ei tehtäisi pelkkä rahankiilto silmissä. Kuntien omat yhtiöt toimisivat myös muilla perusteilla kun vain hintojen polkemisen tai kilpailuttamispakon vuoksi.

Tässä muutama kohta siis. Korostettakoon tässä yhteydessä, että nämä ajatukset ovat TAVALLISEN KUNTALAISEN ajatuksia, eivät minkään sortin poliitikon pään tuotoksia. En myöskään väitä, etteivätkö monet asiat jo toteutuisi useissakin kunnissa.  Silti voi olla, että todellisuuspohjaa saattaa olla hyvinkin vähän, mutta tässä olikin kyse omista toiveistani ihmisenä, äitinä, työssäkävijänä ja veronmaksajana. Näiden kohtien lisäksi toiveissa olisivat mm. toimiva paikallisliikenne lähikuntiin ja kunnan sisällä, kuntaaan otettujen pakolaisten toimiva kotouttamistoiminta, rasismin ja syrjinnän puuttuminen ja kaikkien aikuisten paljon käyttämä MAALAISJÄRKI!!!!!

Näiden unelmien myötä onkin mukavaa toivottaa kaikille hyvää yötä!

Toivoo kunnallisvaali ehdokas numero 26 täältä Turengista =)