Maalaisjärjellä ja – tunteella

Olin tänään ehdokaskoulutuksessa. Koko iltaa en ehtinyt paikalla olemaan, valitettavasti, mutta ajatuksia herättävä kokemus se silti oli. Keskustelimme mm. nuorten työllistymisestä ja työntekohalukkuudesta ja aloin pohtimaan miten noiden nykyisten 15-18 -vuotiaiden nuorten käy työelämässä.

Ennenhän oli tavallista, että työura urkeni jo hyvinkin nuorena. Ei varmaankaan oltu niin ”nirsoja” työn suhteen kuin nykyisin. Sitä tehtiin mitä pystyttiin, jos ei ollut mahdollisuutta opiskella pidemmälle. Mentiin kisälliksi, siivoojaksi, nisseksi, apupojaksi harjoittelemaan työntekoa. Siitä sitten pikkuhiljaa edettiin uralla eteenpäin. Töitä sai kun vaan oli omatoiminen ja reipas; kävi kyselemässä. Tuolloin ennen riitti pitkälle että kävi oppikoulun ja vielä jos meni lukioon, niin pääsi jo vaikka minkä johtajan pallille. Sitten oli vakituinen työ ja mahdollisuus suunnitella tulevaa. Oltiin saman työnantajan palveluksessa tai ainakin samassa ammatissa eläkeikään saakka, ei ollut puhettakaan määräaikaisista töistä ellei työ sattunut olemaan kausiluonteista. Lapset oppivat työnteon mallin ja sen, että leivän eteen pitää tehdä jotakin.

Tänä päivänä ei niin vaan ”mennä töihin”. Monet yritykset eivät ota edes harjoittelijoita ja osa yrityksistä käyttää työmarkkinatuettuja harjoittelijoita, joita heidän ei ole aikomuskaan palkata pysyvästi. Jos kouluttamaton nuori menee kysymään työpaikkaa, niin olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monen (kymmenen) yrityksen ovella hänen täytyy vierailla, että irtoaisi edes osa-aikainen pesti tai vaikkapa oppisopimuspaikka. Edes yliopisto- tai korkeakoulututkinto ei takaa oman alan töitä, joita varten on kouluttautunut useita vuosia päästäkseen käsiksi mielekkääseen ja palkitsevaan työuraan; siihen mistä vanhemmat sanoivat että ”opiskele, niin saat hyvän työn etkä päädy tällaiseen kuin me”. Määräaikaiset työsopimukset ovat alalla kuin alalla arkipäivää ja pätkätyöllistettyjä alkaa olla puoli sukupolvea. Tähän sukupolveen kuulun minäkin, sillä sain ensimmäisen vakituisen työpaikan vasta 27-vuotiaana. Ja sekin oli osa-aikainen työ. Siihen mennessä olin ehtinyt tehdä opiskeluiden ohella kymmenen vuotta pätkätöitä mm. postinkantajana, kassamyyjänä, tarjoilijana ja ties kuinka monen yrityksen palkattomana tai työmarkkinatuettuna harjoittelijana. Miten tällaisessa työkulttuurissa voi opettaa lapselle jatkuvuutta ja luottamusta työelämässä onnistumiseen?

Jos ajatellaan kuinka tärkeässä roolissa työelämä on ihmiselle, niin ei tule montaakaan asiaa mieleen, johon se ei vaikuttaisi. Pätkätyöläisen on turha haaveilla mistään pidemmän tähtäimen suunnitelmasta. Asuntolainaa (tai mitään lainaa) ei saa. Lomamatkoille ei voi säästää, koska on säästettävä sitä varten, jos työt eivät jatkukaan. Normaaliin arkeen ei voi tuudittautua kun ei voi olla varma koska se arki loppuu ja täytyy sopeutua uudenlaiseen tilanteeseen. Pätkätyöläinen elää jatkuvan stressin alaisena, ei pelkästään työperäisen stressin vaan koko elämään vaikuttavan stressin. Jos vanhempien energia menee siihen, että saa koko ajan etsiä uutta työtä tai miettiä jatkuuko nykyinen työ ja kuinka kauan, niin ei ole ihme, että nykypäivän nuoret ja lapset saavat työelämästä hiukan erilaisen kuvan kuin aiemmat sukupolvet. Ei ole ihme, että nuoriso haaveilee nopeasta rikastumisesta ja otetaan asenne ”ihan sama mitä duunia, kunhan ei tarvi nähdä vaivaa. Turha mennä kouluun kun en mä niitä töitä tuu kuitenkaan saamaan mitä haluaisin”. Ei myöskään ole ihme, jos vanhemmilla ei tuossa tilanteessa ole aikaa eikä energiaa keskittyä jälkikasvuunsa ja sitten se jälkikasvu onkin jossakin tuhoamassa yhteistä omaisuutta tai räkimässä koulun pihoja täyteen. Lintsaamassa ja haistattelemassa opettajille.  Ja sitten syrjäydytään ja koputellaan sosiaali- ja nuorisotyöntekijöiden ovia, joita kukaan ei avaa, koska siitä suunnasta on juuri leikattu määrärahoja eikä ole varaa pitää ketään töissä.

Tästä päästäänkin ontuvalla aasinsillalla nuorisotyön ja lastensuojelun toimivuuden takaamisen tärkeyteen, mutta siitä sitten ensi kerralla.

Yöllisin terveisin Tiia