Maalaisjärjellä ja – tunteella

Nyt alkaa vähän jännittää. Ei niinkään oman läpimenon tai -menemättömyyden vuoksi vaan sen takia, että ketkähän tätä meidän kotikultakuntaa ensi vuodet eteenpäin viekään. Ja millä tavalla, mihin suuntaan. Ja vielä kun päätettiin, että jatkossa kunnanhallituksen jäsenet valitaan valtuutetuista, niin siinä alkaa valtuutetuilla olemaan valtaa. Sietää siis toivoa, että kaikilla valtuutetuilta löytyy aitoa halua parantaa kunnan asioita – vaikka se joskus vaatisi kipeitäkin päätöksiä ja kompromisseja. Toivon todella, että valtuutetut pitävät mielessä, ettei nyt päätetä apueurojen loppusijoituspaikasta, kehitysavun jakamisesta, maanlaajuisesta pakolaispolitiikasta tai EU:iin kuulumisesta säästökohteita pohtiessa. Nyt päätetään Janakkalan asioista, eikä tietääkseni Janakkalalla ole juurikaan sananvaltaa mitä em. asioihin tulee. On aika turhaa ottaa kantaa kansallisiin säästökohteisiin, kun kyse on kunnallisvaaleista.

Ehdokkaita onkin kritisoitu konkreettisten säästökohteiden listaamisen haluttomuudesta. Kaikki kertovat vain, mitä asioita haluavat parantaa, mutta kukaan ei vahingossakaan kerro, mistä pitäisi säästää. Totta. On paljon helpompi sanoa, että minä haluan kehittää tätä ja tätä, mutta tämä ei ole minulle tärkeää, tästä säästetään. Ei tietenkään kukaan toivo näin vaaliviikolla, että menettäisi äänen ääntäkään pyllistämällä johonkin suuntaan.

Mitähän minä säästäisin? Säästäisin rakentamisessa ja uusien projektien käynnistämisessä. Tietenkin täytyy varmistaa, että esim. tonttitarjontaa on riittävästi, mutta en silti alkaisi puuhaamaan kevyen liikenteen väylää tai uutta asfalttia jokaiseen mutkaan ja notkelmaan. Jokainen investointi tulisi harkita ja varmistaa kannattavuus moneen otteeseen ennen asiaan ryhtymistä. Minä tarkistaisin olisiko kunnan omissa menoissa säästämisen varaa; esim. joka joulu kunnantalon ikkunoilla palavat, kymmenet kyntteliköt voisi varmaan edes yöaikaan sammuttaa tai niiden määrää voisi vähentää. Entäpä kulunvalvonta, ilmastoinnit, lämmitykset jne. Olisiko niissä esimerkiksi uudistamista, jotta pitkässä juoksussa saavutettaisiin säästöjä? Voisiko joitakin palveluita, esimerkiksi kunnan kiinteistöjen huoltoa ulkoistaa, syntyisikö siitä säästöjä? Onko todella tarpeellista päällystää teitä juuri tällä hetkellä, vai pärjättäisiinkö niillä kinttupoluilla vielä vuosi jos toinenkin? Ikävää tietenkin, jos bemarimaasturin iskarit kuluu, kun ajaa kauppaan tuolta maaseudulta, mutta onko se kuitenkin pienempi paha kuin esim. hoitajapula vanhustenhuollossa? Tulisiko säästöjä, jos alettaisiin tosissaan selvittää, kuinka paljon vanhusten avohoidon tehostaminen vaikuttaisi sekä kunnan talouteen että vanhusten elämänlaatuun. Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyy täältä. Entäpä ennaltaehkäisevään lastensuojeluun panostaminen, jonka kustannusvaikutuksista voi hiukan saada osviittaa täältä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maksan mielelläni veroja, vaikka sitten vähän enemmänkin, jos sillä taataan kunnan palveluiden säilyminen laadukkaina ja tehokkaina. Rahaa ei kuitenkaan voida hölvätä mihin tahansa kun ajatellaan, että revitään ne rahat sitten veroina takaisin, mutta on ymmärrettävä, että palvelut maksavat. Pitää silti hakea se kokonaisedullisin vaihtoehto, vaikka sitten hankintahinnaltaan kallis, mutta pitkällä tähtäimellä edullisin. Kilpailutus on tätä päivää, kunhan kilpailijat ovat toisiinsa nähden tasa-arvoisessa asemassa, eikä kunnan omat ”bulvaanit” varmista aina mukaedullisimman tarjouksen läpimenoa ja sitten ihmetellään kun budjetit paukkuvatkin.

Tällaisia pieniä puroja minä mietin, joista voisi syntyä isoja virtoja. Ei muuta kun  euroa possuun ja numeroa vaalilippuun!!!!

Ps. Melkoista ajatusvirtaa tällä kertaa tämä, osakiitos siitä kuuluu semivahvoille selkäkivuille. Pahoittelen!