Maalaisjärjellä ja – tunteella

Tai no ei kai sentään, mutta vähän kumminkin?

Täytyy tässä alkaa totutella sellaiseen asiaan kuin lapsen kasvamiseen. Se on jotenkin tuossa sivussa mennyt tähän asti, ilman suurempia miettimisiä, mutta tänään kolahti jotenkin eri tavalla. Oltiin vanhemman likan kanssa tutustumassa sen tulevaan kouluun eli tuonne Anna Tapioon. Tyttö on vakaasti päättänyt, että se on se ainoa oikea tapa hänelle suorittaa yläaste.

Tuo kouluhan on siis sisäoppilaitos, jossa lapset asuu viikot ja tulee viikonloppuisin kotiin. Ruokailut ja harrastukset ovat koululla ja oikeastaan kaikki tapahtuu tuolla pienessä maalaiskylässä Aitoossa. Koulussa ollaan klo 9-16 joka päivä paitsi maanantaisin ja perjantaisin hiukan vähemmän. Oppilaat huolehtivat omalta osaltaan ja auttavat pitämään yllä myös koulun siisteydestä, ruokien valmistamisesta, puhtaanapidosta, puutarhan hoidosta ja eläinten hoitamisesta. Lisäksi koulussa opiskellaan peruskoulun yläasteen lisäksi 40 opintoviikkoa matkailua, ravitsemusta tai talousalan ammattiaineita.

Koulun tilat oli todella hyvän oloiset ja opettajat vaikuttivat tosi innostuneilta ja motivoimaan kykeneviltä. Tukioppilaat, jotka meitä kierrätti koulun tiloja katsomassa, kertoivat avoimesti kaikesta mitä meille mieleen juolahti kysyä ja paljon enemmänkin. Heille koulun annista tärkeintä on omatoimisuuden ja itsenäisyyden kasvaminen ja suurin ero tavan kouluun on kuulemma, että normi yläastetta käyvät kaverit tuntuvat paljon lapsellisemmilta ja uusavuttomammilta kuin kaverit Anna Tapiossa. Yhteishenki on heidän mukaansa erityisen hyvä ja kumpikin oli sitä mieltä että kiusaamista ja eriarvoisuutta on huomattavasti vähemmän kuin tavallisessa koulussa. Jos on ongelmia niin niistä voi oikeasti puhua esim. asuntolanhoitajan kanssa ja tukioppilaat kokivat, että koulussa ei kukaan jää yksin. Erilaisuutta arvostetaan ja kaikki kukat saavat kukkia.

Tyttö haluaa tuonne, koska haluaa keskittyä opiskelemiseen ja saamaan hyvän päästötodistuksen, jotta saa hyvät eväät jatko-opinnoille. Tyttö itse sanoi, ettei halua murrosiän haittaavan opiskelua; hän siis pelkää että murrosiän myötä kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan laskee ja muut asiat saa enemmän valtaa. Hän on sitä mieltä, että sisäoppilaitoksessa näin ei pääse käymään yhtä helposti, kun kaikki ovat samassa veneessä ja samalla motivaatiolla liikkeellä. Ihan fiksusti päätelty, ottaen huomioon että tyttö on 12 v. Olen todellakin pelotellut kaiken maailman worst case scenarioilla, kotikylän kavereiden menettämisellä, koti-ikävän mahdollisuudella ja tiukkojen sääntöjen noudattamisella. Tyttöä ei niin vaan pelotella vaan kaikki argumentit on ammuttu alas hyvin perustein.

Toki tiedän, että koulussa on varmasti niitäkin oppilaita, jotka on laitettu kouluun rauhoittumaan ja kasvamaan mutta uskoisin, että heitä on verrattaen vähän. Kouluun pitää olla hyvä keskiarvo ja hyvä käytösnumero, jotta sinne pääsee sisälle, joten en oikein usko, että pahimmat ongelmatapaukset sinne päätyvät. Ja itselle ainakin jäi sellainen olo, että koulussa on hyvä yhteishenki, jota tuskin olisi, jos koulussa olisi paljon ongelmatapauksia.

Ja pääseehän sieltä pois jos tosiaan näyttää siltä, ettei sinne vaan sopeudu. En kyllä usko, että likalla suurempia ongelmia tulee olemaan, koska se on hyvin vastuuntuntoinen, itsenäinen ja omatoiminen jo nyt. Ja kuri on ollut kotonakin melko kova, joten kymmeneltä alkava nukkumisaika, säännölliset ruokailuajat ja läksyjentekemiset kokeisiin lukuineen eivät tule mitenkään yllätyksenä vaan niihin on totuttu jo kotona.

Aika kova paikka se silti voi olla -mulle.